tiistai 11. joulukuuta 2007

Inside counts

Tiedättekö mikä on mielestäni yksi pahimmista pinnallisuuden merkeistä? Se, ettei enää tahdo tavata hyvää ystäväänsä tämän pukeutumisen/ ulkonäon takia. Itse en todellakaan tähän ole syyllistynyt, mutta eräs ystävistäni ilmoitti kahvilla ollessamme, ettei enää aio tavata erästä yhteistä ystäväämme koska tämä pukeutuu kovin... miten sen nyt sanoisi nätisti... nuhjuisesti? Siinä vaiheessa meinasin tiputtaa silmät päästäni kahvikuppiin, miten toinen saattoi ajatella noin?! Eikä tämä ole ensimmäinen kerta, kun törmään tähän ilmiöön. Elänkö jossain pinnallisuuden tyyssijassa, vai onko joku muukin törmännyt tällaisiin yli-pinalliisiin ihmisiin? Tai mikä pahempaa, tunnustautuuko joku tällaiseksi ihmiseksi?

Myönnän että saatan itsekin luoda mielikuvia ihmisistä näiden pukeutumisen perusteella, mutta HALOO, kaikkihan tekevät ihka ensimmäisen mielikuvansa toisesta tämän ulkonäköön pohjautuen. Mutta se, että on tuntenut ihmisen jo kauan, mutta haluaa panna välit poikki tai vähintäänkin jäihin toisen/ oman pukeutumisen muuttuessa...

Nykyään taidetaan lokeroida ihmisiä hivenen liian rankasti pelkän ulkokuoren (lue: tyylin) perusteella. Pelkän vaatetuksen perusteella voidaan ihmistä haukkua pissikseksi, huoraksi ynnä muiksi, jotka ovat jotain aivan muulla kuin vaatetuksella säädettäviä asioita. Olen minäkin kohdannut jos jonkinlaista reaktiota pukeutumiseni takia. En tarkoita, etteikö pukeutuminen kertoisi ihmisestä itsestään mitään, mutta totaalinen lokerointi ehdottomasti sucks!

Mitä te olette mieltä?

kuva

8 kommenttia:

-SL kirjoitti...

Hyvä aihe!
on todella typerää tuomita ihmisiä vaikka pukeutumisen tai sairauden takia, mutta useimmat tekevät niin. No juhlissa tyylin seuraaminen ja "tuomitseminen" on ihan normaalia, mutta esim. ystävyyden lopettaminen siksi ettei pidä toisen vaatemausta on jo aika lapsellista ja naurettavaa.

Onneksi kuitenkaan kaikki eivät ole sellaisia. Minunkin ex-kaverini oli todella kummallinen, välillä hän viihtyi seurassani ja tykkäsi vaatteistani, sitten toisinaan hän haukkui joitain asujani takanapäin ja olisi myös ollut valmis lopettamaan "ystävyyden" jonkin vaatteen tai tavaran takia. Mutta semmoinen ystävyyshän ei ole aitoa, ainakaan sen tuomitsijan osalta :/

Kehotan sinua puhumaan kaverisi kanssa asiat selviksi, koska omilla vaatteilla/tyylillä ei kyllä pitäisi olla mitään väliä muille, kuin itselleen.

dolce kirjoitti...

Öh, tuo kuulostaa kyllä todella pinnalliselle... Onneksi itse en tunne tuollaisia ihmisiä, tai he ovat jääneet kauas teini-vuosien taa. Ehkä silloin kaveripiirin pukeutumisella oli merkitystä, mutta ei todellakaan enää...

Anonyymi kirjoitti...

Olen huomannut, että turhamaisuus jää suuremmissa määrin lukioon. Kieltämättä olin ylpeähkö teininä, mutta se on kauas jäänyt. Kiitos siitä. Olisin aina halunnut olla yhtä avarakatseinen, kun nyt opiskelijana.

cisel kirjoitti...

*~sl: Totta, kyseisen henkilön käyttäytyminen on erittäin lapsellista ja naurettavaa. Ystävyyshän ei perustu (tai sen ei ainakaan pitäisi perustua) ulkoisiin seikkoihin.

dolce vita: Tämä ystäväni ei kyllä ole iältään mikään teini, mutta käyttäytyminen kertoo jotain aivan muuta... Omasta mielestänikään kaveripiirrin pukeutumisella ei ole väliä, mutta meitä on moneen lähtöön.

maria: Itse en kyllä huomannut itsessäni/muissa mitään ylitsepääsemätöntä turhamaisuutta lukio-aikana, mutta on totta, että iän myötä sitä viisastuu. :)

Anonyymi kirjoitti...

Minäkin ajattelin heti, ettei tuollaista voi lausua kuin keskenkasvuinen! Aivan käsittämätön tokaisu.

cisel kirjoitti...

jabadaba: Totta turiset. :)

Jenna kirjoitti...

No ei voi olla totta! En saa mitään muuta järkevää kirjoitettua koska olen oikeasti niin järkyttynyt. Ei kukaan voi tosissaan olla noin lapsellinen, että sanoo tekevänsä tuollaista.

cisel kirjoitti...

hanski: Niinpä, ei kai tässä "normaali" ihminen voi olla muuta kuin järkyttynyt...