Toden totta, olen ajautunut elämässäni sellaiseen tilanteeseen, ettei blogille yksinkertaisesti riitä aikaa, inspiraatiota tai mahdollisuuksia. Tai inspiraatiota löytyisi, mutta koska kamerani särkyi kymmeniksi palasiksi, rajoittaa se mahdollisuuttani tuottaa (sellaisia) postauksia (joita haluaisin tuottaa).
Näinpä ollen siirrymme blogini kanssa kevätunille. Voitte olla varma, että palaan vielä, joko tämän tai uuden blogin merkeissä. Luultavasti comeback tapahtuu huhti-kesäkuu -akselilla.
Tiedän että silloin aikaa ja inspiraatiota (uusi kamera ja laptop) löytyy, joten takaan että lopputulos on parempi kuin tämän hetkinen.
En sano hyvästi, koska näemme vielä. Siispä näkemisiin.
(pst. Jos nyt sattuisi käymään niin hassusti, että sinulla on jotain asiaa, käyn silloin tällöin lukemassa kommentteja ja sähköpostia [shoelicious@luukku.com] )
heart: Cisel
tiistai 22. tammikuuta 2008
perjantai 18. tammikuuta 2008
Eyelashes
Käsi ylös kaikki, jotka ovat joskus tuskastelleet ripsiensä kanssa. Joko ripsiä on liian vähän, ne ovat liian lyhyet, liian hauraat tai taipumattomat - harvoin omasta mielestä täydelliset. Onneksi ripsille löytyy nykypäivänä hoitomenetelmiä, aivan kuin hiuksillekin. Miten olisi ripsipermanentti, ripsipidennykset tai ripsisiirto? Kuulostaa hooceeltä, mutta saattaisi toimiakin.
kuva täältä
Jos etsinet halvempaa ja tutumpaa tapaa paikata räpsyttelijöiden pikkuvikoja, valitset tietenkin ripsivärin. Turbo Boostereita ja X-tra volyymereita on joka lähtöön, eikä värivalikoimissakaan pyöritä pelkän mustan ja ruskean välimaastossa. Harjat ovat huippumuotoilun aikaansaannoksia ja materiaaleissa kumiharjakset kilpailevat "vanhojen" tavallisten harjaksien kanssa.
Itse olen kokeillut jos jonkinlaista ripsitököttiä vuosien varrella, ja vaikka lupaukset ovat kovia, tulokset harvoin vastaavat odotuksia. Omasta mielestäni paras ikinä käyttämäni ripsiväri on ehdottomasti Lancôme L'Extrême Waterproof:
kuva täältä
Kyseinen ripsiväri levittyy hyvin, antaa volyymia sekä pituutta. Ei varise ja lähtee kunnolla pois vain kunnon silmämeikinpoistoaineella.
Mietin myös että millaiset ovat täydelliset ripset. Mieleeni muistui tilanne, jolloin olimme muutaman kaverini kanssa ammattilaisen meikattavina vanhojen tanssejamme varten. Tämä melko menestynyt ammattilainen tokaisi minua meikatessaan (olin viimeisenä vuorossa), että "Jos olisi sun ripsien tuuheus, Annan ripsien pituus ja Kian ripsien taipuisuus, omistaisi täydelliset ripset". Eli ehkä kriteereinä olisivat juuri tuuheus, pituus ja taipuisuus. Harvaa varmaan kuitenkaan on siunattu kaikilla kolmella ominaisuudella.
Millaiset ripset sinä omistat, millaiset haluaisit omistaa vai oletko näinkin tyytyväinen? Ja lisäksi, mitä ripsiväriä sinä käytät?
kuva täältä
Jos etsinet halvempaa ja tutumpaa tapaa paikata räpsyttelijöiden pikkuvikoja, valitset tietenkin ripsivärin. Turbo Boostereita ja X-tra volyymereita on joka lähtöön, eikä värivalikoimissakaan pyöritä pelkän mustan ja ruskean välimaastossa. Harjat ovat huippumuotoilun aikaansaannoksia ja materiaaleissa kumiharjakset kilpailevat "vanhojen" tavallisten harjaksien kanssa.
Itse olen kokeillut jos jonkinlaista ripsitököttiä vuosien varrella, ja vaikka lupaukset ovat kovia, tulokset harvoin vastaavat odotuksia. Omasta mielestäni paras ikinä käyttämäni ripsiväri on ehdottomasti Lancôme L'Extrême Waterproof:
kuva täältä
Kyseinen ripsiväri levittyy hyvin, antaa volyymia sekä pituutta. Ei varise ja lähtee kunnolla pois vain kunnon silmämeikinpoistoaineella.
Mietin myös että millaiset ovat täydelliset ripset. Mieleeni muistui tilanne, jolloin olimme muutaman kaverini kanssa ammattilaisen meikattavina vanhojen tanssejamme varten. Tämä melko menestynyt ammattilainen tokaisi minua meikatessaan (olin viimeisenä vuorossa), että "Jos olisi sun ripsien tuuheus, Annan ripsien pituus ja Kian ripsien taipuisuus, omistaisi täydelliset ripset". Eli ehkä kriteereinä olisivat juuri tuuheus, pituus ja taipuisuus. Harvaa varmaan kuitenkaan on siunattu kaikilla kolmella ominaisuudella.
Millaiset ripset sinä omistat, millaiset haluaisit omistaa vai oletko näinkin tyytyväinen? Ja lisäksi, mitä ripsiväriä sinä käytät?
keskiviikko 16. tammikuuta 2008
Karkkirekka tulee taas pian!
Varmasti monet bloggaajat ja muut menossa mukana hyörivät alkavat olla siinä vaiheessa, että omat penkkarit lähestyvät kovaa vauhtia. Niinpä ajattelin antaa muutamia vinkkejä, jakaa omia kokemuksiani sekä esitellä kuvan omasta huippu-muodikkaasta penkkaripuvustani!
Ensinnäkin pukuhan on kaiken a ja o. Älä kuvittelekaan viettäväsi superhauskaa penkkaripäivää ilman kunnollista, asiaankuuluvaa pukua! Parhaat puvut varataan pukuvuokraamoista iät ja ajat ennen varsinaista päivää, mutta esim. osa omista tuttavistani haalivat omat pukunsa kasaan vasta penkkari-viikolla. Joten kannattaa olla ajoissa, mutta älä lannistu vaikka heräisit puvun suhteen hiukan myöhemminkin, jopa omista ja sukulaisten varastoista saa yllättävän hauskoja asuja kokoon.
Sitten muutamia vinkkejä:
1. Valmistaudu kunnolla penkkaripäivän koetuksiin. Kerää edellisenä päivänä kaikki tarvittava valmiiksi, jottei aamulla tule liian kiire ja ettet unohdat kotiin elintärkeitä puvunosia.
2. Varaa mukaasi älytön kasa karkkia, vähintään 5 kg. Laadulla ja lajilla ei ole väliä, mutta rekan kyydissä sapettaa jos loppuvat kesken. Me kävimme läheisellä ylä-asteella ihan sisätiloissa asti heittämässä karkkia, minkä jälkeen rekka ajoikin muutaman extra-koulun ohi, joten harvalla riittivät karkit loppuun saakka. Oli kivaa huudella vaahtosammuttimen kokoisille skideillä että "Sori, mutku karkit loppu jo"...
3. Pukeudu lämpimästi! Ellei pukusi ole sellaisenaan jo karvainen lumimies tai jättimäisillä tyynyillä lihotettu sumopainija, varaa mukaasi paksut hanskat, pipo, kaulaliina, paksut sukkahousut, villasukat, villapaita yms. Helmikuinen viima ja pahimmillaan jäätävä pakkanen eivät anna armoa, varsinkaan metallisella rekan lavalla.
4. Ota mukaan lämmintä juotavaa (mieluiten alkoholipitoista), esim. minttu(viina)kaakaota. Lämmittää mukavasti ja tunnelmakin on taattu!
5. Pidä hauskaa, mutta älä liian hauskaa, sillä et halua missata illan bileitä sammumisen tai huonon olon takia.
Ja sitten (haha), oma penkkarupukuni:
Emme ole kuvissa itse, mutta puvut ovat samat.
Puvut ja kuva: Artistiasu
Kyllä! Olimme ystäväni kanssa porkkanoita! Voitte uskoa, että saimme muutamia epäileviä silmäyksiä kadulla ennen rekkaan kipuamista. Tai no, eihän noissa vetimissä rekkaan itse kiivetty, vaan herrasmiesmäiset vankilakundit meidät sinne nostivat...
Huom! Obs! Vietät penkkareitasi kerran elämässä, joten valmistaudu kunnolla ja pidä erityisen kivaa kyseisenä päivänä, vaikka olisitkin unohtanut karkit tai pipon kotiin! :)
Kertokaahan omia penkkarikokemuksianne (joilla koitos jo takanapäin), sekä fiiliksiä ja suunnitelmia (joilla koitos edessäpäin).
Ensinnäkin pukuhan on kaiken a ja o. Älä kuvittelekaan viettäväsi superhauskaa penkkaripäivää ilman kunnollista, asiaankuuluvaa pukua! Parhaat puvut varataan pukuvuokraamoista iät ja ajat ennen varsinaista päivää, mutta esim. osa omista tuttavistani haalivat omat pukunsa kasaan vasta penkkari-viikolla. Joten kannattaa olla ajoissa, mutta älä lannistu vaikka heräisit puvun suhteen hiukan myöhemminkin, jopa omista ja sukulaisten varastoista saa yllättävän hauskoja asuja kokoon.
Sitten muutamia vinkkejä:
1. Valmistaudu kunnolla penkkaripäivän koetuksiin. Kerää edellisenä päivänä kaikki tarvittava valmiiksi, jottei aamulla tule liian kiire ja ettet unohdat kotiin elintärkeitä puvunosia.
2. Varaa mukaasi älytön kasa karkkia, vähintään 5 kg. Laadulla ja lajilla ei ole väliä, mutta rekan kyydissä sapettaa jos loppuvat kesken. Me kävimme läheisellä ylä-asteella ihan sisätiloissa asti heittämässä karkkia, minkä jälkeen rekka ajoikin muutaman extra-koulun ohi, joten harvalla riittivät karkit loppuun saakka. Oli kivaa huudella vaahtosammuttimen kokoisille skideillä että "Sori, mutku karkit loppu jo"...
3. Pukeudu lämpimästi! Ellei pukusi ole sellaisenaan jo karvainen lumimies tai jättimäisillä tyynyillä lihotettu sumopainija, varaa mukaasi paksut hanskat, pipo, kaulaliina, paksut sukkahousut, villasukat, villapaita yms. Helmikuinen viima ja pahimmillaan jäätävä pakkanen eivät anna armoa, varsinkaan metallisella rekan lavalla.
4. Ota mukaan lämmintä juotavaa (mieluiten alkoholipitoista), esim. minttu(viina)kaakaota. Lämmittää mukavasti ja tunnelmakin on taattu!
5. Pidä hauskaa, mutta älä liian hauskaa, sillä et halua missata illan bileitä sammumisen tai huonon olon takia.
Ja sitten (haha), oma penkkarupukuni:
Emme ole kuvissa itse, mutta puvut ovat samat.
Puvut ja kuva: Artistiasu
Kyllä! Olimme ystäväni kanssa porkkanoita! Voitte uskoa, että saimme muutamia epäileviä silmäyksiä kadulla ennen rekkaan kipuamista. Tai no, eihän noissa vetimissä rekkaan itse kiivetty, vaan herrasmiesmäiset vankilakundit meidät sinne nostivat...
Huom! Obs! Vietät penkkareitasi kerran elämässä, joten valmistaudu kunnolla ja pidä erityisen kivaa kyseisenä päivänä, vaikka olisitkin unohtanut karkit tai pipon kotiin! :)
Kertokaahan omia penkkarikokemuksianne (joilla koitos jo takanapäin), sekä fiiliksiä ja suunnitelmia (joilla koitos edessäpäin).
maanantai 14. tammikuuta 2008
Shame on me!
Uskomatonta! Postaustaukoa on ehtinyt olla jo niin kauan että ihan kauhistuttaa... No mutta, hyvinä tekosyinä tälle pidän töitä, pääsykokeeseen valmistautumista, harrastuksia sekä omaa rakasta, joka vaatii saada minut itselleen aina silloin tällöin. Anyway, selittelyt sikseen!
Tänä vuonna tein jotain aivan käsittämätöntä, en nimittäin käynyt kertaakaan alennusmyynneissä. Luit oikein, en kertaakaan (jos ei oteta hiomioon Virossa tehtyä pienenpientä alennusmyyntikierrosta). Sitävastoin aion kiiruhtaa kauppoihin heti alejen loputtua katsastamaan uudet kevätvermeet, jotka saapuvat hyllyihin vanhojen rättien tilalle.
Pitkästä aikaa päivän asua pukkaa, tällä kertaa tylsän tummanpuhuva työvaatetus. Tosin päälle heitetään lisäksi kirkkaan väriset fleecet, joten asu ei jää noin synkäksi.
Paksu pooloneule ja kimallepanta: H&M
Avain-kaulakoru: Glitter
Vyö (alla lähikuva): Tuliainen äiskältä ja iskältä
Housut: Boomerang
Kengät: Asos
Ja sitten vielä lähikuva päivän asun D&G:n vyöstä ja lempparikynsilakastani, eli Mavalan SILVERistä.
Sitten pieni kysymys.. Olen pohtinut videopostausta, mutten ole vielä rohkaistunut niin paljoa että näyttäisin naamatauluni, joten mitä mieltä olisitte videopostauksesta, jossa en näytä kasvojani? Olisin vähän niinkuin Charlien enkelten Charlie, josta näytetään aina vartalokuvaa vain kaulasta alaspäin. ;) Voisin esim. esitellä vaatekaappiani niin että kuvaan itse ja selostan jotain humpuukia siihen päälle... Olisiko hyvä idea vai ei?
What do you think?
EDIT Osallistuthan arvontaan?
Tänä vuonna tein jotain aivan käsittämätöntä, en nimittäin käynyt kertaakaan alennusmyynneissä. Luit oikein, en kertaakaan (jos ei oteta hiomioon Virossa tehtyä pienenpientä alennusmyyntikierrosta). Sitävastoin aion kiiruhtaa kauppoihin heti alejen loputtua katsastamaan uudet kevätvermeet, jotka saapuvat hyllyihin vanhojen rättien tilalle.
Pitkästä aikaa päivän asua pukkaa, tällä kertaa tylsän tummanpuhuva työvaatetus. Tosin päälle heitetään lisäksi kirkkaan väriset fleecet, joten asu ei jää noin synkäksi.
Paksu pooloneule ja kimallepanta: H&M
Avain-kaulakoru: Glitter
Vyö (alla lähikuva): Tuliainen äiskältä ja iskältä
Housut: Boomerang
Kengät: Asos
Ja sitten vielä lähikuva päivän asun D&G:n vyöstä ja lempparikynsilakastani, eli Mavalan SILVERistä.
Sitten pieni kysymys.. Olen pohtinut videopostausta, mutten ole vielä rohkaistunut niin paljoa että näyttäisin naamatauluni, joten mitä mieltä olisitte videopostauksesta, jossa en näytä kasvojani? Olisin vähän niinkuin Charlien enkelten Charlie, josta näytetään aina vartalokuvaa vain kaulasta alaspäin. ;) Voisin esim. esitellä vaatekaappiani niin että kuvaan itse ja selostan jotain humpuukia siihen päälle... Olisiko hyvä idea vai ei?
What do you think?
EDIT Osallistuthan arvontaan?
torstai 3. tammikuuta 2008
50's vs. 70's
Tänä keväänä muotia ovat mm. ilmavyys, volyymi, kevyt läpikuultavuus, värit, safarifibat ja vaikutteet 50- ja 70-luvuilta. 50- ja 70-lukujen muodit poikkeavat kuitenkin toisistaan melkoisen paljon, joten tänään kysymykseni kuuluukin, kumpi iskee sinuun paremmin? Jos et millään saa taiottua mieleesi kokonaisvaltaisia kuvia kyseisten vuosikymmenten muotielementeistä, let me help you! Kuvakollaasit ovat tarkoituksella hiukan kärjistettyjä, jotta kaikki tajuaisivat näiden vuosikymmenten eron.
Good old 50's!
+ Ladylook
+ Korkeat korot
+ Käsineet
+ Kello- tai kynämekot
+ Takit á la Audrey Hepburn
+ Kuvio-, etenkin kukkakuosit yleisiä
+ Coco Chanel keksi pikkumustan
Sweet 70's!
+ Boheemit vaikutteet
+ A-linjaiset siluetit
+ Kirjailut
+ Denim
+ Hippikulttuuri
+ Vaikutteita discosta
+ Kantaaottavat t-paidat
Minuun 50-luku iskee paremmin, mutta kumpi miellyttää sinua enemmän?
EDIT 50-luvun kollaasiin olen ajatuskatkoksen seurauksena kirjoittanut 1960, vaikka piti tietenkin laittaa 1950... Sorry!
Good old 50's!
+ Ladylook
+ Korkeat korot
+ Käsineet
+ Kello- tai kynämekot
+ Takit á la Audrey Hepburn
+ Kuvio-, etenkin kukkakuosit yleisiä
+ Coco Chanel keksi pikkumustan
Sweet 70's!
+ Boheemit vaikutteet
+ A-linjaiset siluetit
+ Kirjailut
+ Denim
+ Hippikulttuuri
+ Vaikutteita discosta
+ Kantaaottavat t-paidat
Minuun 50-luku iskee paremmin, mutta kumpi miellyttää sinua enemmän?
EDIT 50-luvun kollaasiin olen ajatuskatkoksen seurauksena kirjoittanut 1960, vaikka piti tietenkin laittaa 1950... Sorry!
keskiviikko 2. tammikuuta 2008
Pieces of me
Alkajaisiksi, ihanaa loppuvuotta kaikille! Oma vuoteni vaihtui ulkomailla poikaystävän kanssa syöden, juoden ja shoppaillen. Toivottavasti saan napattua kuvia löydöistäni jossain vaiheessa...
Mutta asiaan. Tajusin tässä vasta lähiaikoina, että omien lemppariblogien top 5 kuuluu vain blogeja, joiden kirjoittaja on kehdannut läväyttää naamansa näytille. En ole valinnut blogeja tuon seikan perusteella, mutta jostain syystä näin on vain käynyt. Tästä seurauksena rupesin miettimään, että kannattaisiko minunkin raottaa anonyymiteettini verhoa hitusen? Mietin kasvojeni paljastamista, mutta ihan niin pitkällä ei vielä olla.
Sen sijaan läväytän tähän pieniä faktoja itsestäni, jotta saisitte edes jonkinlaisen käsityksen persoonastani. Myös kuvia vaatteistani ja hankinnoistani laittaisin mielelläni, mutta minulla on muutama ongelma asian suhteen:
a) Kukaan, edes poikaystäväni ei tiedä blogistani, joten joudun kirjoittamaan sitä salaa. Näin ollen kuvatkin otan mieluiten yksikseni, jotta vältyttäisiin ärsyttäviltä kyselyiltä poikaystävän suunnalta, kuten "Kenelle salarakkaalle sä nyt itsestäs himmeitä poseerauskuvia otat?". Olisikohan astetta helpomaa jos vain uskaltautuisi kaapista ulos?
b) Jostain syystä minun ja poikaystäväni yhteisestä asunnosta ei löydy tarpeeksi fiksua, valoisaa ja itselaukaisinta ajatellan otollista kuvauspaikkaa. Näin ollen hyvän kuvan aikaansaamiseksi joutuu ensin kikkailemaan puolisentuntia, eikä aika aina välttämättä tähän riitä...
Noh, yritetään selvitä. Lupaan yrittää skarpata noiden kuvien kanssa, olkoon se vaikka uudenvuoden lupaukseni blogia kohtaan. :)
Nappasin Sallalta pienen kyselyn:
Minut sekoitetaan joskus: Ruotsalaisiin. Tiedä häntä mistä johtunee...
Saan eniten kehuja: Ihan yleisesti on sanottu kauniiksi ja hyväkroppaiseksi, eli aika suurpiirteisesti, mutta myös takapuolta joskus kehutaan...
Olen epävarmin: Kroppani suhteen. Voin suoraan sanoa, etten pidä mistään asiasta kropassani.
Ystäväni sanovat, että olen: Aina hyvin tyylikäs ja laittautunut. Voi johtua ihan vain siitä, etten ikinä näyttäydy julkisesti verkkareissa, meikittä, hiukset laittamatta tms, ellei lenkkeilyä/kuntosalia lasketa. :)
Ystäväni naljailevat minulle siitä, että: Murehdin liikaa ulkonäköäni ja käytän sen eteen liikaa aikaa.
Pelkään kuollakseni: Hmm.. Ihan honestly en nyt keksi mitään, mitä pelkäisin kuollakseni. Ehkä jonkun läheisen kuolema voisi olla sellanen.
Asia, jonka olisin halunnut tietää jo viisi vuotta sitten: Haluaisin kovasti vastata samoin kuin Salla, eli "En voi miellyttää kaikkia"... Mutta heitetäänpä vaikka että "Pystyn itse määräämään elämäni suunnan".
Jos voisin muuttaa itsessäni yhden asian, minä: En olisi vieraassa ja ei-niin-läheisessä seurassa niin ujo.
Minun lempikappaleeni karaokessa on: En todellakaan laula karaokea! Enkä kovin usein edes kuuntele muiden laulua, joten minulla ei ole minkäänlaista "vakkaribiisiä"...
Ruoka, jota en yksinkertaisesti voi vastustaa on: Kaikki minun ja poikaystävän yhdessä tekemät mausteiset ruoat uppoaa aivan liian hyvin... Myös makealle olen erittäin perso.
Ja jotta saisitte tarpeeksenne minusta tältä erää, vielä pienimuotoinen Tätä et tiennyt minusta top 5- listaus:
1. Olen harrastanut ratsastusta 10 vuotta. Tänä aikana minulla on ollut 3 vuokrahevosta, olen kisannut aluetasolla ja työskennellyt ratsastuksenopettajana.
2. Olen seurustellut poikaystäväni kanssa kolme vuotta, joista reilun vuoden verran on asuttu saman katon alla. Muutimme yhteen puolvahingossa, kun poikaystäväni osti kämpän ja minä tavaroineni siirryin huomaamatta, pikkuhiljaa vanhempieni luota sinne...
3. Kun olin kahdeksannella luokalla ylä-asteella, terveydenhoitaja aiheutti minulle ensimmäiset päänvaivat koskien painoani passittamalla minut painokontrolleihin "anoreksian" takia. Anoreksia in my ass! Olin siis alipainoinen, mutta en mitenkään pahasti. Sitä ennen olin täysin tyytyväinen kroppaani, vaikka ehdin ala-asteella olla normaalipainon ylimmällä rajalla, mutta siitä lähtien minulla on ollut ongelmia minä-kuvani kanssa. En ole tänä päivänäkään ollenkaan tyytyväinen kroppaani, ja olen tosiaan ollut syömishäiriöinen usean vuoden ajan...
4. Tuhlaan rahaa niin paljon kuin saan sitä käsiini. Olen pärjännyt hyvin 300 € kuukausibudjetilla vaikka asuin poissa kotoa, ja nyt 1500 € häviää liiankin helposti kuukauden päivissä. En siis pysty säästämään, vaan tuhlaan kaiken rahamäärästä riippumatta.
5. Olen tyypillinen oinas (vaikken horoskooppeihin vakavasti uskokaan), sillä innostun erittäin helposti uusista asioista, ja aivan yhtä helposti kyllästyn niihin hetken kuluttua. Blogini oli tällainen innostuminen, joten toivon ettei innostus lopahda yhtä nopeasti kuin yleensä...
Ja muuten, olen katsellut viime päivinä yliannostuksen FTV:tä, eli fashion teeveetä, enkä edelleenkään saa vaihdettua kanavaa poikaystävän marmatuksesta huolimatta... Suosittelen!
Mutta asiaan. Tajusin tässä vasta lähiaikoina, että omien lemppariblogien top 5 kuuluu vain blogeja, joiden kirjoittaja on kehdannut läväyttää naamansa näytille. En ole valinnut blogeja tuon seikan perusteella, mutta jostain syystä näin on vain käynyt. Tästä seurauksena rupesin miettimään, että kannattaisiko minunkin raottaa anonyymiteettini verhoa hitusen? Mietin kasvojeni paljastamista, mutta ihan niin pitkällä ei vielä olla.
Sen sijaan läväytän tähän pieniä faktoja itsestäni, jotta saisitte edes jonkinlaisen käsityksen persoonastani. Myös kuvia vaatteistani ja hankinnoistani laittaisin mielelläni, mutta minulla on muutama ongelma asian suhteen:
a) Kukaan, edes poikaystäväni ei tiedä blogistani, joten joudun kirjoittamaan sitä salaa. Näin ollen kuvatkin otan mieluiten yksikseni, jotta vältyttäisiin ärsyttäviltä kyselyiltä poikaystävän suunnalta, kuten "Kenelle salarakkaalle sä nyt itsestäs himmeitä poseerauskuvia otat?". Olisikohan astetta helpomaa jos vain uskaltautuisi kaapista ulos?
b) Jostain syystä minun ja poikaystäväni yhteisestä asunnosta ei löydy tarpeeksi fiksua, valoisaa ja itselaukaisinta ajatellan otollista kuvauspaikkaa. Näin ollen hyvän kuvan aikaansaamiseksi joutuu ensin kikkailemaan puolisentuntia, eikä aika aina välttämättä tähän riitä...
Noh, yritetään selvitä. Lupaan yrittää skarpata noiden kuvien kanssa, olkoon se vaikka uudenvuoden lupaukseni blogia kohtaan. :)
Nappasin Sallalta pienen kyselyn:
Minut sekoitetaan joskus: Ruotsalaisiin. Tiedä häntä mistä johtunee...
Saan eniten kehuja: Ihan yleisesti on sanottu kauniiksi ja hyväkroppaiseksi, eli aika suurpiirteisesti, mutta myös takapuolta joskus kehutaan...
Olen epävarmin: Kroppani suhteen. Voin suoraan sanoa, etten pidä mistään asiasta kropassani.
Ystäväni sanovat, että olen: Aina hyvin tyylikäs ja laittautunut. Voi johtua ihan vain siitä, etten ikinä näyttäydy julkisesti verkkareissa, meikittä, hiukset laittamatta tms, ellei lenkkeilyä/kuntosalia lasketa. :)
Ystäväni naljailevat minulle siitä, että: Murehdin liikaa ulkonäköäni ja käytän sen eteen liikaa aikaa.
Pelkään kuollakseni: Hmm.. Ihan honestly en nyt keksi mitään, mitä pelkäisin kuollakseni. Ehkä jonkun läheisen kuolema voisi olla sellanen.
Asia, jonka olisin halunnut tietää jo viisi vuotta sitten: Haluaisin kovasti vastata samoin kuin Salla, eli "En voi miellyttää kaikkia"... Mutta heitetäänpä vaikka että "Pystyn itse määräämään elämäni suunnan".
Jos voisin muuttaa itsessäni yhden asian, minä: En olisi vieraassa ja ei-niin-läheisessä seurassa niin ujo.
Minun lempikappaleeni karaokessa on: En todellakaan laula karaokea! Enkä kovin usein edes kuuntele muiden laulua, joten minulla ei ole minkäänlaista "vakkaribiisiä"...
Ruoka, jota en yksinkertaisesti voi vastustaa on: Kaikki minun ja poikaystävän yhdessä tekemät mausteiset ruoat uppoaa aivan liian hyvin... Myös makealle olen erittäin perso.
Ja jotta saisitte tarpeeksenne minusta tältä erää, vielä pienimuotoinen Tätä et tiennyt minusta top 5- listaus:
1. Olen harrastanut ratsastusta 10 vuotta. Tänä aikana minulla on ollut 3 vuokrahevosta, olen kisannut aluetasolla ja työskennellyt ratsastuksenopettajana.
2. Olen seurustellut poikaystäväni kanssa kolme vuotta, joista reilun vuoden verran on asuttu saman katon alla. Muutimme yhteen puolvahingossa, kun poikaystäväni osti kämpän ja minä tavaroineni siirryin huomaamatta, pikkuhiljaa vanhempieni luota sinne...
3. Kun olin kahdeksannella luokalla ylä-asteella, terveydenhoitaja aiheutti minulle ensimmäiset päänvaivat koskien painoani passittamalla minut painokontrolleihin "anoreksian" takia. Anoreksia in my ass! Olin siis alipainoinen, mutta en mitenkään pahasti. Sitä ennen olin täysin tyytyväinen kroppaani, vaikka ehdin ala-asteella olla normaalipainon ylimmällä rajalla, mutta siitä lähtien minulla on ollut ongelmia minä-kuvani kanssa. En ole tänä päivänäkään ollenkaan tyytyväinen kroppaani, ja olen tosiaan ollut syömishäiriöinen usean vuoden ajan...
4. Tuhlaan rahaa niin paljon kuin saan sitä käsiini. Olen pärjännyt hyvin 300 € kuukausibudjetilla vaikka asuin poissa kotoa, ja nyt 1500 € häviää liiankin helposti kuukauden päivissä. En siis pysty säästämään, vaan tuhlaan kaiken rahamäärästä riippumatta.
5. Olen tyypillinen oinas (vaikken horoskooppeihin vakavasti uskokaan), sillä innostun erittäin helposti uusista asioista, ja aivan yhtä helposti kyllästyn niihin hetken kuluttua. Blogini oli tällainen innostuminen, joten toivon ettei innostus lopahda yhtä nopeasti kuin yleensä...
Ja muuten, olen katsellut viime päivinä yliannostuksen FTV:tä, eli fashion teeveetä, enkä edelleenkään saa vaihdettua kanavaa poikaystävän marmatuksesta huolimatta... Suosittelen!
perjantai 28. joulukuuta 2007
sALEtisti epäreilua
(Ihan vain tiedoksi näin tähän alkuun, etten aio mainita tässä postauksessa sanallakaan viime maanaintaina ollutta kulutusjuhlaa, sillä siitä on jauhettu jo loppuunkulumiseen asti muissa blogeissa! Joten eteenpäin...)
How come olen aina väärään aikaan töissä? Jouluna, uutena vuotena, juhannuksena, vappuna... you name it. Joten arvaatte varmaankin että olen myös nyt, alennusmyyntien aikaan, jumissa töissä. Saahan tästä hyvät hillot, mutta mitä hyötyä on rahasta, kun en ehdi kuluttamaan sitä?! Nytkin voisin olla pyörimässä kaupoissa Ale! -kyltit silmissä vilisten, mutta eei... Esitelkää te muut vain ale-löytöjänne... (Katkerako?) Tämä samainen hiivatin syy on myös postaustauon takana. Missä vaiheessa työtä on pitänyt hamstrata niin paljon, ettei enää edes muista miltä vapaa-aika näyttää?
Noh, tämän pienen katkeran vuodatuksen jälkeen iloisempiin aiheisiin. Vaikka en pääse paikan päälle hyödyntämään miinusprosentteja, niin kyllä saan rahani kulutettua internetin ihmeellisessä maailmassakin! Tällä kertaa hamstraan halpisrättejä á la henkkamaukka. Seuraavat uutuudet päätyivät ostoskorin syövereiden kautta tilaukseen:
+ Laventelin värinen hame: Pikkumusta on nyt pikkulaventeli! Juuri tämän muotoista hamosta olen metsästänyt koirien ja kissojen kanssa. Alunperin etsin mustaa, mutta ihastuin tähän kahta kauheammin.
+ Musta tuubihame pinkillä kuviolla: Etsin tuubitoppia, löysin tuubimekon. Varmasti aivan mahtava kesällä, ja tykkään kovasti mustan ja pinkin yhdistämisestä.
+ Valkoinen paita kuviolla: Rento, pitkä paita suurella kuviolla. Mitä muuta voisi toivoa?
+ Harmaaruutuiset shortsit: Tällaisia olen metsästänyt kesää ajatellen, ja nämä olivat jopa alennuksessa! Pääsin siis sittenkin alehuumaan...
+ Mustat overknee-sukat: Näitäkin olen tavoitellut, nytpä hankin.
+ Laventeli neuletakki: Perus-neuletakkeja tarvitsee aina, ja tämä oli ihanan värinen.
+ Musta huppari ja hotpantsit: Näyttivät mallin päällä niin hyviltä, että oli pakko tilata! Kesäksi hengailuasu, toivottavasti näyttää minun päälläni yhtä hyvältä...
+ Huomaa, että kollaasin koristeena olevat kukkaset eivät ole vain koristeita, vaan kesäisiä hiusklipsejä hurmaavissa väreissä!
Tilaus köyhdytti kukkaroani 172,27 € (sis. toimituskulut). Tarkempi esittely tuotteista, jahka saapuvat viikolla 2.
Jahas, on taas aika palata töiden kiehtovaan maailmaan... So long!
How come olen aina väärään aikaan töissä? Jouluna, uutena vuotena, juhannuksena, vappuna... you name it. Joten arvaatte varmaankin että olen myös nyt, alennusmyyntien aikaan, jumissa töissä. Saahan tästä hyvät hillot, mutta mitä hyötyä on rahasta, kun en ehdi kuluttamaan sitä?! Nytkin voisin olla pyörimässä kaupoissa Ale! -kyltit silmissä vilisten, mutta eei... Esitelkää te muut vain ale-löytöjänne... (Katkerako?) Tämä samainen hiivatin syy on myös postaustauon takana. Missä vaiheessa työtä on pitänyt hamstrata niin paljon, ettei enää edes muista miltä vapaa-aika näyttää?
Noh, tämän pienen katkeran vuodatuksen jälkeen iloisempiin aiheisiin. Vaikka en pääse paikan päälle hyödyntämään miinusprosentteja, niin kyllä saan rahani kulutettua internetin ihmeellisessä maailmassakin! Tällä kertaa hamstraan halpisrättejä á la henkkamaukka. Seuraavat uutuudet päätyivät ostoskorin syövereiden kautta tilaukseen:
+ Laventelin värinen hame: Pikkumusta on nyt pikkulaventeli! Juuri tämän muotoista hamosta olen metsästänyt koirien ja kissojen kanssa. Alunperin etsin mustaa, mutta ihastuin tähän kahta kauheammin.
+ Musta tuubihame pinkillä kuviolla: Etsin tuubitoppia, löysin tuubimekon. Varmasti aivan mahtava kesällä, ja tykkään kovasti mustan ja pinkin yhdistämisestä.
+ Valkoinen paita kuviolla: Rento, pitkä paita suurella kuviolla. Mitä muuta voisi toivoa?
+ Harmaaruutuiset shortsit: Tällaisia olen metsästänyt kesää ajatellen, ja nämä olivat jopa alennuksessa! Pääsin siis sittenkin alehuumaan...
+ Mustat overknee-sukat: Näitäkin olen tavoitellut, nytpä hankin.
+ Laventeli neuletakki: Perus-neuletakkeja tarvitsee aina, ja tämä oli ihanan värinen.
+ Musta huppari ja hotpantsit: Näyttivät mallin päällä niin hyviltä, että oli pakko tilata! Kesäksi hengailuasu, toivottavasti näyttää minun päälläni yhtä hyvältä...
+ Huomaa, että kollaasin koristeena olevat kukkaset eivät ole vain koristeita, vaan kesäisiä hiusklipsejä hurmaavissa väreissä!
Tilaus köyhdytti kukkaroani 172,27 € (sis. toimituskulut). Tarkempi esittely tuotteista, jahka saapuvat viikolla 2.
Jahas, on taas aika palata töiden kiehtovaan maailmaan... So long!
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)
